Millaista on ollut työskennellä Varustamossa?

Näin ilmoituksen Varustamon vertaisohjaajakoulutuksesta yliopiston sähköpostilistalla keväällä 2012 ja päätin hakea koulutukseen. Kiinnostustani herätti ajatus käytännönläheisemmästä kurssista kuin mitä opiskelupaikassani yliopistolla yleensä tarjotaan sekä mahdollisuus saada oman alan työkokemusta. Hakemuksen kirjoitus jäi hieman viime tippaan ja etsin Tampereen keskustassa postilaatikkoa, josta hakemus lähtisi vielä saman päivän aikana -onneksi sellainen löytyi ja tulin valituksi koulutukseen. Koulutus itsessään oli mielenkiintoinen ja mukavaa vaihtelua kirjatentteihin. En vielä siinä vaiheessa ollut aivan sisällä Varustamon toimintamallissa, joten erityisen mukavaa oli tavata vertaisohjaajia ensimmäisestä koulutuksesta. Opin myös paljon uutta erityisesti sosiaalisesta mediasta, esimerkiksi käyttämään Wordpressiä. Osa koulutus ja nuorisotyön puolesta olivat jo tuttuja omista kasvatustieteen ja sosiaalipsykologian yliopisto-opinnoistani.

Nuorten Kevät ESR-teemaseminaarivierailu Helsingissä. Kuva: Sara.

Työt Varustamossa aloitin koulutuksen loppuessa toukokuussa 2012. Alussa olin aivan ulalla siitä, mitä nyt pitäisi tehdä. Muistan miettineeni, onko hanketyö aina näin sekavaa. Vähitellen käytyäni yhteisissä tapaamisissa, perehdytyksissä ja saatuani omia vastuualueita alkoi työnkuva ja koko hanke selkiintyä. Työtehtäväni Varustamossa viettämäni reilun vuoden aikana ovat vaihdelleet jonkin verran. Olen saanut erittäin monipuolista kokemusta hankemaailmasta, sosiaalisesta mediasta, seminaareista, nuorisotyöstä ja paljosta muusta. Suurimman osan ajasta olen ollut yhdessä muiden kanssa vastuussa IRC-Galleriasta, jota olin aivan alussa ideoimassa, Varustamon blogista ja kotisivuista. Alussa toimin aktiivisesti IRC-Galleriassa ja kirjoitin paljon blogitekstejä. Keväällä 2013 osallistuin myös chatteihin, mikä oli uusi ja mielenkiintoinen kokemus: chattaillessa kun ollaan kaikista eniten vuorovaikutuksessa ohjaamiemme nuorten kanssa. Avustin myös kolmannessa vertaisohjaajakoulutuksessa erityisesti blogiperehdytyksien osalta. Yksi antoisimmista tehtävistäni läpi hankkeen on ollut sidosryhmäyhteistyö, ja olenkin osallistunut tapaamisiin ja vierailuihin aina, kun se on ollut mahdollista. Pidän tapaamisista, sillä niillä olen oppinut paljon eri toimijoista ja asioista ja tavannut uusia ihmisiä. Kun hankkeen lopussa tarjoutui mahdollisuus tulla Varustamon kokoaikaiseksi työntekijäksi touko-kesäkuuksi, tartuin tilaisuuteen innolla. Kokopäivätyössä onkin ehtinyt syventyä vielä tarkemmin työhön. Myös työnkuvani muuttui, kun olemme kahden muun kokoaikaisen vertaisohjaajan kanssa keskittyneet päätösseminaarin järjestämiseen sekä Varustamon artikkelikokoelman kirjoittamiseen. Vaikka olin mukana järjestämässä jo Varustamon väliseminaaria, on uusia asioita tullut jälleen paljon.

Vaaterin seminaarimatkalla. Kuva: Telma.

Varustamossa työskentely on antanut paljon tietoa ja kokemusta, mitä ei koulukirjoista voisi oppia. Uskon, että vaikka tuleva työni ei liittyisi millään tapaa nuoriin, olen oppinut paljon asioita, joita voin hyödyntää jatkossa. Erityisesti sosiaalisen median osaamista tarvitaan nykypäivänä lähes joka alalla. Varustamo on entisiin työpaikkoihini verrattuna ollut aivan erilainen kokemus. Opiskelijalle se on ollut aivan mahtava työpaikka, sillä kun opiskelujen kanssa on ollut kiirettä, olen voinut tehdä vähemmän tunteja. Olen saanut suunnitella omat työaikani ja on ollut hienoa, että olen voinut tehdä töitä etänä vaikkapa kotipaikkakunnallani vieraillessa. Suurimman osan viihtyvyydestä ovat kuitenkin luoneet muut vertaisohjaajat ja hyvä yhteishenki. Usein onkin ollut kiva tulla töihin jo senkin takia, että näkisi muita. Vaikka olen ollut Varustamossa töissä reilun vuoden, tuntuu aika paljon pidemmältä, mutta positiivisessa mielessä. Odotan hankkeen loppumista toisaalta jopa hieman haikein mielin -keskiviikkoillat ovatkin vapaita, eikä meillä ole enää viikkopalaveria! Myös opintoni ovat loppumassa, joten on aika suunnata jälleen työnhakuun. Uskon, että siinäkin voin hyödyntää Varustamoajan oppejani.

ITK2013 toripiste. Kuva: Telma,

Terhi Hämäläinen, Varustamo